Muutos Autismin diagnosoinnissa

-          Tässä blogitekstissä tarkastelemme autismin diagnosointiin tänä vuonna tulevaa muutosta, joka yhdistää tähän asti käytössä olleet yksittäiset diagnoosit yhden diagnoosin alle. Yksittäiset diagnoosit, joita ovat autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, disintegratiivinen kehityshäiriö sekä Rettin oireyhtymä poistuvat käytöstä ja niistä käytetään yhteisnimitystä autisminkirjon häiriö. Aihe kiinnostaa meitä erityisesti siksi, koska molemmat olemme työmme kautta autististen henkilöiden kanssa tekemisissä.

Blogikirjoituksen lähteenä olemme käyttäneet Autismi- ja aspergerliiton kotisivuja. Näillä sivuilla saa tietoa autisminkirjosta sekä alaan liittyvistä koulutuksista, kursseista ja tapahtumista. Lisäksi Autismi- ja aspergerliitto julkaisee jäsenlehteä ’’Autismi’’ neljä kertaa vuodessa. Liitto tiedottaa autisminkirjosta, tukee jäsenyhdistystensä toimintaa sekä toimii edunvalvojana autisminkirjoon liittyvissä asioissa.

Mitä autismi on ja miten sitä voidaan tukea?

Autismi on neurologinen kehityksen häiriö, joka ilmenee erilaisina käytöksen, aistitoimintojen ja kommunikoinnin haasteina. Autismin kolme perusongelmaa ovat kommunikointi, kuvitteellinen ajattelu sekä sosiaalinen kehitys. Autismin syitä voivat olla esimerkiksi jokin virus, geenivirhe, vamma, aivojen toiminnallinen häiriö tai aivojen aineenvaihdunnan häiriö. Tutkimusten mukaan 1%:lla on arvioitu olevan autisminkirjon häiriö eli Suomessa noin 55 000 henkilöllä.  

Autismiin liittyvänä käyttäytymisen oireina ovat omissa oloissaan oleminen, sosiaalisten taitojen puute, itsestimulaatio, aggressiiviselta vaikuttava sosiaalinen kontakti, ei käytä tai ymmärrä kieltä, toistelu, ääntely, konkreettinen ymmärtäminen, ilmeettömyys, ei ymmärrä elekieltä, rituaalit, järjestämispakko, stereotypiat, omaehtoisuus, käsien räpyttely, silmien tai korvien painaminen, käden pureminen, apaattisuus, ylivilkkaus sekä stimmaus eli toistava käsien ja esineiden heiluttelu. Nämä oireet voivat olla autistille turvaa tuovia tai epävarmuuden hallintaa helpottavia toimenpiteitä esimerkiksi uusissa tilanteissa. Toistava käyttäytyminen voi myös johtua aistikokemusten poikkeavuuteen liittyvistä tarpeista. Kokonaisuuksien ja asiayhteyksien hahmottaminen tuottaa haasteita, koska käsitteiden ja abstraktien asioiden ymmärtäminen on vaikeaa. Autismikuntoutuksessa on tärkeää tukea kommunikointia ja sosiaalista kehitystä ja vähentää toistuvaa ja kaavamaista käytöstä. Tärkeää on aloittaa kuntoutus lapsena, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jolloin edistyminen on parempaa. Selkeät säännöt, kuvat, struktuurit (viikko- ja päiväjärjestykset) ja rutiinit ovat autistisille ihmisille tärkeitä. Nämä ovat myös tärkeitä keinoja ennaltaehkäistä ja vähentää haastavaa käytöstä, joka on tyypillistä autistisille ihmisille. Autistisen ihmisen vahvuuksia pitää tukea ja pitää huoli siitä, että ihmisellä on riittävästi mielekästä tekemistä.

Autisminkirjon oireyhtymän diagnosointiin käytetään apuna erilaisia seulontaan ja arviointiin liittyviä oirelistoja, haastatteluja sekä havaintomittareita. Diagnosointi tapahtuu moniammatillisessa työryhmässä. Tärkeimpiä osa-alueita ovat kommunikointi, sosiaalinen vuorovaikutus ja kiinnostuksen kohteet, kun diagnoosia etsitään. Lisäksi huomioidaan henkilön koko kehityshistoria. 

Muutos diagnosoinnissa

 Autismiin liittyvässä diagnosoinnissa on tapahtumassa tämän vuoden aikana muutos. Tulevan muutoksen yhteydessä laaja-alaisiin kehityshäiriöihin sisältyvät erilliset diagnoosit kuten autismi, Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi ja disintegratiivinen kehityshäiriö poistuvat, ja tilalle tulee yksi diagnoosi: autisminkirjon häiriö. Rettin oireyhtymä, joka on seurausta x- kromosomissa tapahtuneesta mutaatiosta, siirtyy muiden samankaltaisten diagnoosien yhteyteen.

Muutoksiin on päädytty, koska rajat eri autismidiagnoosien välillä ovat jääneet usein epäselväksi, ja joskus henkilöt saivat samoilla oireilla eri diagnooseja. Lisäksi tutkimustyö ei ole tuonut näyttöä siitä, että autismi ja Aspergerin oireyhtymä olennaisesti poikkeaisivat toisistaan. Muutos kuitenkin laajentaa ja yhtenäistää oirekuvan ymmärtämistä. Toisaalta diagnoosimuutos voi aiheuttaa haasteita autisminkirjoon kuuluvan henkilön kohtaamisessa. Esimerkiksi jos asiakkaan tiedoissa lukisi selvästi Aspergerin oireyhtymä, voisi asiakkaasta päätellä, ettei hänellä mahdollisesti ole kielellisiä pulmia tai muita kommunikoinnin haasteita, kuten esimerkiksi autistisella henkilöllä saattaa olla. On selkeämpää suunnitella esimerkiksi kuntoutusta ja varautua asiakkaan tuloon etukäteen, kun tarkempi diagnoosi on tiedossa. Diagnoosimuutokseen liittyvistä uudistuksista ei vielä ole saatavilla kattavasti tietoa, koska diagnoosiluokituksen luonnosta muokataan jatkuvasti.

Perheen ja autisminkirjoon kuuluvan ihmisen kannalta diagnoosimuutos voi olla hyvä asia, koska silloin kuntoutuksessa ja tuessa otetaan enemmän huomioon ihminen yksilönä kuin diagnoosina. Ei ole olemassa kahta täysin samanlaista tapausta, jonka vuoksi tuki täytyy suunnitella vastaamaan juuri yksilön tarpeita.

Marika ja Katja

LÄHTEET:

Autismi- ja Aspergerliitto. https://www.autismiliitto.fi/autismikirjo

  Luettu 22.3.2018.

Kerola, K., Kujanpää, S. & Timonen, T. 2009. Autismin kirjo ja kuntoutus. Jyväskylä: PS-kustannus.