Pelastaako vanhemman ja lapsen välinen hyvä vuorovaikutus lapsen vieraannuttamiselta?

Lastenpsykiatri Raisa Cattiatore ja filosofian tohtori Mirja Köngäs ovat kirjoittamassaan blogissa huolestuneita kiireeseen hukkuvista lapsista (2018). Ajaako kiireinen nyky-yhteiskunta vanhempia suorittamiseen ja tehokkuuteen? Työn- ja perhe-elämän suoritustehokkuus vaatii veronsa ja ihminen ei kestä jatkuvaa stressiä. Stressi kuormittaa vanhempia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Stressaantuneiden vanhempien aivot sulkevat pois käytöstä tunteiden säätelyn, empatian ja leikkisyyden, joilla on suora yhteys vanhemman ja lapsen väliseen vuorovaikutussuhteeseen.

Lapsen tunnetaidot ja turvallisuus tarvitsevat aina kehittyäkseen aikuisen, jolla on kyky havaita, eläytyä ja ottaa huomioon lapsen näkökulma. Lapsen mielenterveys rakentuu varhaislapsuudessa ympärillä olevien ihmisten, elämän, asioiden ja vuorovaikutuksen avulla. Suorituskeskeisen yhteiskunnan haasteena onkin mielestäni se, miten vanhemmat saavat sovitettua työn ja vapaa-ajan vastaamaan lapsiperheen vaatimuksia.

Lapsen kehityksen ensisijaisia ja tärkeitä asioita ovat lapsen tarpeisiin vastaaminen sekä kuulluksi ja nähdyksi tuleminen. (Cacciatore ym. 2018.) Perheenjäsenten välinen vuorovaikutus tarvitsee onnistuakseen vanhemman aitoa läsnäoloa ja aikaa. Kiireessä lapset jäävät ilman turvallista kiinnittymistä, aikuisen huomiota, jolloin lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta ei pääse syntymään tai se on heikkoa.

”Isät lasten asialla” ry:n puheenjohtaja Petri Kolmonen korostaa kirjoituksessaan, että vanhempia ja vanhemmuutta tulisi arvioida systemaattisesti eron jälkeen. Vanhempien ja vanhemmuuden arvioinnin tulisi tehdä puolueeton asiantuntija, kuten psykiatri. 

Vanhemmuuden arviointi erotilanteissa ja huoltajuusriidoissa jää usein käräjäoikeuden päätettäväksi. Vanhemmuuden ja vanhempien arviointia tehdään perheneuvolassa, mutta myös lastensuojelussa. Lastensuojelussa lapsi on keskiössä, mutta hyvin harvoin sosiaalityöntekijöillä on erityisosaamista huoltoriidoista tai vieraannuttamisesta.

Ilman asiantuntevaa vanhemmuuden arviota suurena vaarana olisi, että osa lapsista päätyisi narsistiselle tai persoonallisuushäiriöiselle vanhemmalle. Tämä voi altistaa lapsen psykososiaalisille ongelmille sekä psykiatrisille sairauksille myöhemmin elämässä.

Vanhemmuuden arviointi ei tule olla vapaaehtoista, kun on kyseessä lapsen etu. Mielestäni olisi tärkeää saada erityisosaamista huoltoriidoista ja vieraannuttamisesta myös lastensuojeluun. Pitkittyneissä huoltoriidoissa kärsijänä on kuitenkin lapsi.

Miten lapsille käy erotilanteessa? Entä silloin, kun erotilanne muuttuu huoltoriidaksi?

- Kirsi K.

(teknisten haasteiden vuoksi tämän tekstin julkaisi Marjaana)

# vuorovaikutus # vanhemmat # ero # huoltoriidat # vieraannuttaminen

   

Lähteet:

Cacciatore, R & Köngäs, M. (2018) Kiireeseen hukkuvat lapset. Artikkeli julkaistu Aamulehdessä 19.11.2018. Haettu osoitteesta: https://www.lapsenoikeudet.fi/blogi/kiireeseen-hukkuvat-lapset/

Kolmonen, P. (2019) Kuka pelastaisi lapset narsistiselta vanhemmalta? Artikkeli haettu osoitteesta: https://petrikolmonen.com/2019/02/17/kuka-pelastaisi-lapset-narsistiselta-vanhemmalta/?fbclid=IwAR1gY-hl2Jd4SvpDFvK4wEINRWPqZ5N7uQsY_7mCA9i80IazJopFOng5_58

Kolmonen, P. (2019) Lapsiperheiden riitaisten erojen pitäisi olla yhteiskunnan asia. Artikkeli julkaistu Terveys &Talous 1/2019. Haettu osoitteesta: https://mediasepat.fi/Tt012019/?fbclid=IwAR276uhCvrmvpRBSGH1NKePc2RFT-INVT0M9c5PRv9c6rAtoO9scKA8EgKs#/article/6/page/1-1